Ohjepankki
Kylvöaika
Paras kylvöaika on keväällä tai syksyllä, kun maassa on runsaasti kosteutta. Keskikesälläkin voi kylvää nurmikon, mutta silloin on huolehdittava kylvetyn alueen runsaasta ja säännöllisestä kastelusta.
Nurmikko viihtyy parhaiten kasvualustalla, jossa sen juuristo saa riittävästi ravinteita, vettä ja ilmaa (happea). Pintavesien kerääntymisen estämiseksi ja talvivaurioiden välttämiseksi nurmikon pinta on muotoiltava esim. 2 % viettäväksi, ettei vesi keräänny seisomaan samaan paikkaan.
Uutta nurmikkoa perustettaessa kasvualustan paksuus tulee olla 20-30 cm, sillä kasvualusta tiivistyy jyrätessä ja kasteltaessa melko paljon. Käytettäessä valmista multaa, joka on peruslannoitettua ja kalkittua on kasvualusta valmis käytettäväksi. Suosittelemme käyttämään kasvualustaa, joka on Viherympäristöliiton ohjeiden mukaisesti peruslannoitettu ja kalkittu. Lisätietoa Viherympäristöliiton ohjeesta https://www.vyl.fi/site/assets/files/1499/kasvualusta_ravinnepitoisuudet_web2.pdf
Mikäli käytät paikalla olevaa maata, täytyy savimaahan sekoittaa hiekkaa ja turvetta ja puolestaan hiekkapitoiseen maahan turvetta. Tällöin myös tulee huolehtia peruslannoituksesta ja kalkituksesta. Suosittelemme käyttämään kalkkia noin 50 kg/100 m2, sekä peruslannoittamaan kevät tai syksylannoitteella vuodenajan mukaan. Lannoitteet ja kalkki levitetään tasaisesti kylvettävälle alueelle ja sekoitetaan hyvin kasvualustaan.
Kun kasvualusta on paikallaan, muotoillaan rautaharavalla sen pinta, tasataan ja huolehditaan ettei alalla ole kuoppia tai painanteita ja huomioidaan myös oikeanlaiset kaadot. Lopuksi kasvualusta tiivistetään nurmikkojyrällä.
Nurmikkosiemenseos valitaan kasvupaikan ja käyttötarkoituksen mukaan. Erilaisia seoksia on kaupoissa paljon. Pakkauksista kannattaa etsiä Siemenkauppiaiden Yhdistyksen Käyttöluokka-logoja. Ne kertovat laadukkaasta seoksesta, joihin on käytetty vain Suomen olosuhteissa menestyviä lajikkeita ja joiden koostumus on siemenkauppiaiden yhteisesti määrittelemä, laadukas seos. Esimerkiksi raiheinää ei suositella 10 % enempää seoksessa, sillä sen talvenkestävyys on Suomessa epävarmaa. Sitä kuitenkin käytetään seoksissa yleisesti, sillä se itää lajeista nopeinten ja vihertää nurmikon selvästi muita lajeja aiemmin. Mikäli siis seoksessa ei ole raiheinää olleenkaan, sen itäminen kestää huomattavasti kauemmin ja vaatii kärsivällisyyttä.
Hintatietoinen kannattaa toki olla, mutta yleensä laadukkaampi seos on myös kalliimpi.
Noin 2-3 kg siemeniä/100m2, kylvetään käsin tai sirottimella ristiin tyynellä säällä. Kylvös painetaan maahan nurmikkojyrällä tai mullataan haravoimalla. Pinta tiivistetään ja tasaisesta ja jatkuvasta kosteudesta huolehditaan. Itäminen tapahtuu lämpötilasta ja kosteudesta riippuen muutamasta viikosta reiluun kuukauteen (riippuen esim. raiheinästä). Kun siemen alkaa itää, se tarvitsee tasaista kosteutta jatkuvasti. Tällöin on huolehdittava jatkuvasta kastelusta, muutoin siemen kuolee ja nurmikko tuhoutuu. Kastelu pitää kuitenkin tehdä varovasti, ettei siemenet myöskään huuhtoudu tai huku veteen. Kosteuden voi helposti tarkistaa tekemällä kasvualustaan 10-20 cm:n syvyisen viillon.
Juuriston vahvistuttua, ja lehtiversojen ollessa n. 7–10 cm, kasvustosta leikataan noin kolmannes. Seuraavien leikkuiden aikana kasvustoa lyhennetään varovasti (max 1/3 korkeudesta) ja päädytään 3-5 cm leikkuukorkeuteen.
Loppukesän kylvöksestä kehittyvää nurmikkoa ei leikata kovin lyhyeksi ja keväälläkin kylvetyn nurmikon leikkuukorkeutta kohotetaan syksyä kohden 1–2 cm talvenkestävyyden parantamiseksi.
Kasvukauden aikana nurmikko vaatii leikkauksen 1–2 kertaa viikossa.
Kuivina kausina kannattaa vähentää nurmikonleikkuuta.
Nurmikko haravoidaan tai ilmastoidaan vuosittain kuitukerroksen ohentamiseksi ja juuriston ilmansaannin edistämiseksi. Mahdolliset aukkokohdat korjataan täydennyskylvöllä 1–2 kg/100 m2. Hoitolannoitus seuraavina kasvukausina keväällä nurmikon lähdettyä kasvuun sekä mahdollisesti kesällä uudestaan tai loppukesästä syyslannoitteella. Säännöllinen nurmikon hoitaminen ja lannoittaminen estää rikkaruohojen ja sammaleen kasvun ja leviämisen nurmikossa.
Siementen säilyttäminen
Nurmikkosiemenet säilyttävät itävyytensä useita vuosia edellyttäen, että siemenet säilytetään EHDOTTOMASTI kuivassa paikassa.
Kuinka usein nurmikkoa pitää kastella?
Kuinka paljon kastellaan kerralla?
Mikä on optimaalinen maan kosteus nurmikolle?
Nurmikko tarvitsee vettä jatkuvasti pysyäkseen hyväkuntoisena ja kasvaakseen. Erityisesti veden tarve korostuu lämpiminä ja kuumina päivinä sekä pitkinä poutajaksoina. Viime aikoina myös keväät ovat olleet kuumia ja vähäsateisia, jolloin nurmikkoa olisi syytä kastella jo keväällä.
Se kuinka usein nurmikko tarvitsee kastelua, riippuu kasvualustan rakenteesta, maalajista ja nurmikon lajistosta. Mitä läpäisevämpi kasvualusta on, sitä enemmän vettä tarvitaan. Maaperän kosteutta voi olla vaikea arvioida, mutta esimerkiksi kaivamalla maata kämmenelle (apuna voi käyttää esim. voikukkarautaa tai istutuslapiota tai kaivaa maata nurmikon vierestä) näkee melko helposti tilanteen. Jos maa-aines pysyy kasassa kämmenellä, on kosteustilanne maaperässä hyvä.
Karkeasti ottaen, nurmikon kastelu aloitetaan kotipihoilla noin kahden viikon poutajakson jälkeen. Nurmikkoa kastellaan 1–2 kertaa viikossa, noin viiden päivän välein. Yhdellä kerralla kastellaan reilusti, jotta juuret hakeutuisivat syvemmälle maaperään veden perässä, eivätkä olisi niin herkkiä kuiville jaksoille. Maaperän tulisi olla kosteaa ainakin 20 cm alaspäin. Nurmikko tarvitsee viikossa vettä noin 20–30 mm. Sademittari onkin hyvä apu arvioimaan sadeveden ja siten kastelun määrään. Kastelu kannattaa tehdä aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Keskipäivän kuumuus haihduttaa kasteluvedestä muutoin ison osan. Yleisesti ottaen liian kuiva nurmikko on pienempi paha kuin liian märkä.
Optimaalisin maan kosteus on silloin kun kasvualusta on kosteaa noin 30 cm saakka.
Parhaiten kuivassa viihtyvät nadat. Ne ovat poudankestäviä ja ravinteiden suhteen vaatimattomia ja siksi sopivatkin erityisen hyvin kuiviin pientareisiin ja kadunvarsille. Toki myös kotipihaan alueille, joissa ei ole kovaa kulutusta. Eniten käytetty nata Suomessa on punanata, joka on hieman mätästävä ja maarönsyin leviävä. Se levittäytyykin nopeasti ja on peittävä.
Kuiville paikoille sopivat hyvin myös lampaan - ja jäykkänata, ne ovat hyvin samantyyppisiä ja usein niitä käytetäänkin ristiin samojen käyttöominaisuuksien vuoksi. Ne sopivat niin ikään karuille kasvupaikoille, tienvarsille. pientareille ja niityille. Talvenkestävyys on hyvä, kulutuksenkestävyys kohtalainen. Jäykkänata on muutoin samanlainen, joskin sen lehdet ovat jonkin verran jäykempiä ja paksumpia kuin lampaannadalla.
Neljäs ja ehkä tuntemattomin nata kuiviin paikkoihin on ruokonata, jota kasvaa luonnonvaraisenakin Suomessa. Ruokanata on hyvin poudankestävä, sillä sen juuristo ylettyy syvälle maahan luonnostaan. Se pysyykin vihreänä vielä silloinkin kuin muut lajit kärsivät kuumuudesta ja kuivuudesta. Ruokanadan heikkouksia ovat harva kasvutapa ja hidas itäminen. Ruokonadan talvenkestävyys kasvuvyöhykkeeltä neljä ylöspäin on myös kyseenalainen.
